PAPRU 2007

(Tämä esipuhe on kirjoitettu G.A. Serlachius- museossa esillä olleeseen PAPRU- näyttelyn katalogiin vuonna 2007. Tekstin yhteydessä olevat kuvat ovat myös kyseisestä näyttelystä.)

etualalla: Susanna Autio, Maailmanvalloitustaustalla vasemmalta oikealle: Susanna Autio, Hevostytöt / Jaakko Rönkkö, Purppuravirta / Annaliisa Troberg, Maahisen kruunu / Minna Koskinen, Harlekiini kuva: Timo Nieminen

PAPERI TAIPUU TAITEEKSI

Suomalaiseen taidekenttään ilmaantui 1980-luvun puolivälissä uusi mielenkiintoinen suuntaus, kun alan tunnettu pioneeri, paperitaiteilija Eija Isojärvi toi maahan uuden taidemateriaalin, paperimassan. Hän levitti tietoa paperin käyttömahdollisuuksista taiteessa opettaessaan paperin tekemistä eri puolilla Suomea. Suomalainen paperitaide oli saanut alkunsa.

Maailmanlaajuisesti paperitaide syntyi Euroopassa jo runsaat sata vuotta sitten. 1900-luvun alkupuolella Pablo Picasso ja Georges Brague kiinnittivät maalaustensa pintaan paperisuikaleita ja kankaanpalasia. Uusi tekniikka sai nimen papier collé, paperikollaasi. Picasso ja Brague kokeilivat myös paperin ja kartongin mahdollisuuksia kolmiulotteisissa teoksissa. Myös amerikkalaiset taiteilijat alkoivat toisen maailmansodan jälkeen käyttää käsin valmistettua paperia ja paperimassaa taideteostensa materiaalina.

Kristina A. S. Seppänen, Paperbear

kuva: Timo Nieminen

Paperin arvostus on vähitellen kasvanut suomalaisessa taidekentässä, ja ammattitaitoisten tekijöiden käsissä paperista on tullut luonteva väline taiteen tekemiseen. Nykyisin Suomessa toimii noin 100-150 paperitaiteilijaa, joista pääosa on naisia. Osa tekee paperimassansa itse, osa käyttää teollisesti valmistettua paperia.

Paperin olemus on varsin laajasti määriteltävissä ja sitä voi valmistaa melkeinpä mistä tahansa materiaalista, jonka voi jauhaa kuiduksi. Massaa tehdään erityisesti luonnonmateriaaleista, muun muassa kaislasta, nokkosesta, oljesta, pajusta ja pellavasta. Ekologisuus ja erilaisten materiaalien kierrättäminen kuuluvat myös paperitaiteeseen: teoksia valmistetaan esimerkiksi jätepaperista ja lumpusta. Eri maissa paperia valmistetaan yleensä parhaiten saatavilla olevasta kuitumateriaalista. Suomalaiset paperitaiteilijat käyttävät taideteostensa raaka-aineena laajasti erilaisia materiaaleja, mutta yleisin on varmasti ulkomailta tuotu arkiksi puristettu puuvillakuitu.

Paperitaide tehdään paperista, ei paperille. Paperi on monipuolinen, helposti saatavilla oleva ja sopeutuvainen materiaali. Paperin luonteenomainen piirre on sen monimuotoisuus, ja se tarjoaa taiteilijoille hyviä mahdollisuuksia kokeilla oman ilmaisunsa rajoja. Monenlaisen ammatillisen taustan omaavat taiteilijat lähestyvät paperia hedelmällisesti eri suunnista. Oman materiaalin loputtomien ominaisuuksien sisäistäminen ja intensiivinen, käsityöpohjainen työprosessi ovat tärkeitä asioita paperin kanssa työskenteleville tekijöille.

   Sirkka Könönen, Huulikannel   
  kuva: Timo Nieminen

Valitsijan osa ei ole koskaan helppo. Siksi olen pyrkinyt olemaan Papru-näyttelyn kuraattorina mahdollisimman johdonmukainen ja samalla avarakatseinen. Moni hyvä teos jäi näyttelyn ulkopuolelle vain tilanpuutteen vuoksi. Osa tarjotuista teoksista karsiutui, koska ne eivät edustaneet paperitaidetta. Rajanveto on joskus vaikeaa, mutta jos teoksen visuaalinen ilme muistutti esimerkiksi valokuvaa tai kirjontatyötä, se ei mielestäni enää kuulunut paperitaiteen piiriin. Paperin oli oltava pääosassa!

Näyttelyyn valitut taiteilijat edustavat monia visuaalisia aloja, ja heidän teoksensa käsittelevät monimuotoisesti sekä yhteiskunnallisia että yksilötason asioita. Teoksen lähtökohtana voi olla pieni luonnonhavainto, eri materiaalien yhdistäminen tai hyvin henkilökohtainen kokemus. Usein ideat käynnistyvät myös ihastumisesta johonkin materiaaliin; kiinnostuksesta tutkia sen rakennetta ja ominaisuuksia. Yhteistä tekijöille onkin halu tutkia maailmaa materiaalin kautta.

Suomalaisessa paperitaiteessa on muutamassa vuodessa tapahtunut muutoksia. Tampereella Haiharan taidekeskuksessa neljä vuotta sitten järjestetyssä ensimmäisessä valtakunnallisessa paperitaidenäyttelyssä moni teos ilmensi jotain esinettä. Silloin näyttelyssä oli esillä teoksia, joissa käsiteltiin muun muassa kulho-, puku- ja naamioteemoja. Nyt näyttelyssä esillä olevien taideteosten sisällöt ovat ainakin osittain lähestyneet nykytaiteen muuta kenttää. Mukaan on lähtenyt ilahduttavan paljon nuoria taiteilijoita, jotka ovat ennakkoluulottomasti tarttuneet tähän monipuoliseen materiaaliin. Toivottavasti suomalainen paperitaide on tulevaisuudessakin nykyisten ja uusien tekijöiden käsissä jatkuvassa positiivisen muutoksen tilassa.

Henna Joronen, Arkipitsi

kuva: Timo Nieminen

Näyttelyn suunnittelu alkoi syksyllä 2004 yhteistyössä Myllysaaren museon silloisen johtajan Rauni Laukkasen kanssa. Näyttelyyn oli valtakunnallinen haku syksyllä 2006. Taiteen eri osa-alueiden edustajilta tuli yhteensä 80 ehdotusta, joista näyttelyyn valittiin 27 taiteilijaa. G.A. Serlachius – museossa esillä oleva paperitaiteen näyttely on myös osa Papru-hankkeen toimintaa. Papru on valtakunnallinen hanke, jonka tavoitteena on saada aikaan kiinteää yhteistyötä paperitaiteilijoiden keskuudessa esimerkiksi yhteisnäyttelyiden avulla. Haluan kiittää erityisesti museon intendenttiä Pauli Sivosta, joka jo 2005 hyväksyi näyttelysuunnitelmamme. Suuri kiitos kuuluu myös kaikille näyttelyssä mukana oleville taiteilijoille.

Toivottavasti myös tämä näyttely vahvistaa omalta osaltaan paperitaiteen asemaa suomalaisessa taidemaailmassa.

Jaana Rämä, näyttelyn kuraattori